Kirkon historia

Varpaisjärven seurakunnan perustaminen pohjautui Nilsiän seurakunnan v. 1898 tekemään seurakuntajakoehdotukseen, jonka keisari Nikolai II vahvisti v. 1900. Tällöin Varpaisjärvestä tuli kirkkoherrakunta. Nilsiän kirkkoherra rovasti Dahlström toimi innokkaasti seurakuntajaon ja uusien kirkkojen rakentamisessa. Hänen isoisänsä ja isänsä olivat olleet Urimolahden ruukin omistajia.

Kirkkoherrakunnan järjestelytoimikunnalle annettiin tehtäväksi etsiä kirkon rakennuspaikka. Vaihtoehtoisista valittiin nykyinen paikka, kun talollinen Heikki Ruotsalainen tarjosi maatilastaan kirkolle ja hautausmaalle tontit 300 markan hintaan. Kirkon paikasta käytiin rakennustoimikunnan sisällä kovaa vääntöä, kun yksi jäsen olisi halunnut kirkon lähemmäksi omaa taloaan. Kiista kärjistyi niin, että arkkitehti vaati syksyllä v. 1904 tämän jäsenen erottamista, mihin ei kuitenkaan suostuttu valmistumisjuhlien aattona.

Kirkon rakennusmateriaaleista käytiin monia keskusteluja. Ajan tavan mukaan käytettiin kokouksessa huutoäänestystä, johon oli valjastettu myös rippikoululaiset huutamaan kivimateriaalin puolesta.

Vuoden 1901 marraskuisessa kirkonkokouksessa päätettiin yksimielisesti, että rakennusmateriaali on kivi. Rovasti Dahlströmin kutsuma asiantuntija, arkkitehti Josef Stenbäck, esitteli kiven arvoa rakennusmateriaalina ja samalla myös kirkon piirustusluonnokset.

Kirkko annettiin rakennettavaksi urakkatyönä, jonka arkkitehti Stenbäck hoiti ja valvoi. Urakkasumma oli 89.100 markkaa ilman kattokruunuja, urkuja ja kelloja. Rakennusaikaa tuli vajaat 2,5 vuotta, ja kirkon piti olla valmis 1.11.1904. Rahoitukseen anottiin hallitukselta 100.000 markan kuoletuslaina 10 vuoden maksuajalla ja lisäksi hallitukselta anottiin 15.000 markan arvosta rakennuspuita.

Rakennukseen käytetty harmaa graniitti saatiin Loutekalliosta talollisen Elias Simulaisen tilalta (nyk. Heiskala) Lukkarilan kylästä. Kiven kuljetus tapahtui talvisaikaan rekipelillä. Loutekalliolta oli hyvä myötäinen reitti Sopenlammen kautta Varpaisjärven jäälle. Hevosten ja hevosmiesten varsinainen koetus oli kuormien saaminen järven tasolta kirkonmäelle. Siinä myös kilpailtiin hevosten kestävyydestä.

Ammattitaitoiset kivi- ja kirvesmiehet olivat paikkakuntalaisia. Rakennustyöt tehtiin kesäaikoina v. 1903 - 04. Työnvalvojana toimi rakennusmestari Kaarlo Lappalainen ja puuseppä Pekka Taskinen.

Kirkko valmistui aikataulussa niin, että kirkon vihkiminen pidettiin mikkelinpäivänä 2.10.1904. Kuopion hiippakunnan piispa Juho Forsman (Koskimies) vihki kirkon ja puhui profetta Haggain (1: 12 - 14) kirjan sanojen pohjalta. Piispa nimitti kirkon arkkienkeli Mikaelin kirkoksi. Vihkiäisiin tilattiin soittokunta ja painettiin 1500 pääsylippua.

Iso kello saatiin 1905 Joensuun seurakunnalta 558,75 markan hinnalla ja Lempäälän pitäjän kartano lahjoitti samana vuonna pikkukellon.

Kirkon lopullinen vastaanotto viivästyi aina joulukuulle 1906, koska kirkon ulkoseinän saumoissa oli ilmennyt rapautumista ja yläholviin tullut halkeamia. Kun vielä eräs paikkakuntalainen oli nähnyt unen, että kirkon kato romahtaa kesken jumalanpalveluksen ja hautaa koko kirkkoväen alleen, niin vastaanottajat nähdä, sortuvatko holvit.

Jumalanpalveluksia piti Nilsiän papisto kerran kuukaudessa, paitsi ei tammi-huhtikuulla lämmityskulujen takia. Kirkonkokoukset olivat varovaisia virkojen perustamisen suhteen. Tehtiinpä mm. päätös, että osallistuttaisiin Nilsiä seurakunnan ylimääräisen papin palkkaukseen, ja että viinatkin papille kustannetaan, jos joku pappi olisi ilmaiseksi suostunut Varpaisjärvellä käymään. Talous oli tiukalla suuren lainan takia. Niinpä varsinainen seurakunnallinen toiminta tahtoi jäädä toissijaiseksi talousasioiden tieltä.

Urut valmisti ja asensi Kangasalan urkutehdas v. 1936. Niistä FT Martti Hela tarkastuksessaan lausui: "Onnittelen Varpaisjärven seurakuntaa sen kauneista ja hyvin onnistuneista uruista." Vuonna 1937 saatiin kynttiläkruunut ja seinille 3-4 kynttilän lampetit.

Ensimmäiset isommat remontit tehtiin v. 1922 ja 1926. Merkittävän peruskorjauksen aika oli v. 1962 - 63, jolloin kirkkoon asennettiin mm. sähkölämmitys ja muita sähköisiä toimintoja sekä tehtiin useita muutostöitä. Samalla myös urkulehteri ja urut peruskorjattiin.

Mittava peruskorjausjakso oli myös vuosien 1989 - 93 välisenä aikana, jolloin katto kunnostettiin ja maalattiin, ulkoseinien saumat ja lämmitysjärjestelmä uusittiin ja sisämaalauksessa palautettiin alkuperäiset värit.

Lähde: Eero Erola, Varpaisjärvi-kirja, 1986, toim. Marjatta ja Pekka Haara